Vuosittain järjestettävä kansainvälinen ASI-konferenssi kokosi marraskuun alussa Italian Venetsiaan mediamittauksen asiantuntijat, tv-yhtiöt, alustat ja tutkimuslaitokset eri puolilta maailmaa. Tällä kertaa konferenssin teemana oli ”Audience measurement: beyond exposure and duration?” Pitäisikö mediaa siis mitata muullakin kuin sillä, nähtiinkö mainos ja kuinka pitkään? Kolmen päivän jälkeen itselleni tärkein sana ei ollutkaan tekoäly, huomio eikä edes data, vaan luottamus ja luotettava data.
Konferenssin palkitussa New Perspectives -esityksessä Ipsosin Magdalena Paczocha kertoi BBC:lle tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisten suhde tekoälyyn on ristiriitainen. Britanniassa 58 % on jo käyttänyt generatiivista tekoälyä, mutta yhtä moni sanoo, että tekoälyn käyttö mediassa ja viihteessä huolestuttaa heitä. Tekoäly kelpaa apuvälineeksi, joka nopeuttaa ja helpottaa asioita. Mutta kun se alkaa itse tehdä sisältöä tai journalismia, luottamus horjuu. Tämä näkyy herkimmin uutisissa.

Kun tekoäly alkaa tehdä uutisia, luotettavan median arvo korostuu. Enders Analysisin Claire Enders esitteli Italian viestintäviranomaisen AGCOMin tuoreen selvityksen, jonka mukaan 54 % italialaisista pitää televisiota luotettavimpana uutislähteenään. Sosiaalista mediaa, videoalustoja ja somevaikuttajia piti luotettavimpana yhteensä vain 8 %.
Luottamus mediaan heijastuu myös siellä mainostaviin brändeihin. Milton Datan Ian Garland nosti esiin WPP Median tutkimuksen, jonka mukaan 84 %:ssa ostoksista asiakas valitsi brändin, josta hänellä oli jo valmiiksi myönteinen käsitys. Luottamus brändiin syntyy siis kauan ennen viimeistä klikkausta, ja usein muistijälki syntyy juuri luotetussa mediassa. ”Viimeinen klikkaus ei yksin luo asiakasta”, Garland tiivisti.
Jos luottamus brändiin syntyy jo ennen klikkausta, pitää myös median vaikutus pystyä todentamaan ja mittaamaan luotettavasti. Vastaus konferenssin kysymykseen oli lopulta selvä: kyllä mediaa pitää mitata muullakin kuin näkyvyydellä ja kestolla, mutta vain jos mittaukseen voi luottaa. Se taas edellyttää läpinäkyvää dataa.
Huomio (attention): lupaava yhteismitallinen mittari on nyt konkreettinen työkalu
Huomiomittaus oli konferenssin puhutuimpia aiheita. Viime vuosina huomio on ollut lähinnä lisämauste mainonnan laadun arvioinnissa, mutta nyt se on jo mittari, jolla mainontaa voi suunnitella, hinnoitella ja joillakin markkinoilla ostaa, samaan tapaan kuin tavoittavuutta.
Koko konferenssin ehkä kiinnostavimman havainnon esitti Lumen Researchin Mike Follett. Hänen mukaansa huomion määrä sekunteina ennustaa brändivaikutuksia. Vaikutus syntyy vasta, kun huomiota kertyy näyttö näytöltä ja media medialta. Follett kutsui tätä kertyväksi huomioksi (cumulative attention).
Brändin huomiosekunnit ratkaisevat
Lumenin tutkimuksessa noin 10 %:n nousu brändimittareissa edellytti paljon kertynyttä huomiota. Brändin muistamiseen tarvittiin noin 21 sekuntia ja myönteiseen mielikuvaan noin 30 sekuntia. Mainoksen muistaminen vaati noin 34 sekuntia, harkinta noin 39 sekuntia ja preferenssi jo noin 47 sekuntia.

Mitä pidemmälle ostopolulla halutaan vaikuttaa, sitä enemmän huomiota siis tarvitaan. Luvut ovat suuntaa antavia, mutta viesti on selvä: lyhyet ja ohimenevät kontaktit eivät yksinään riitä rakentamaan brändiä.
Tv:n kannalta Lumenin tuloksissa on kaksi erityisen tärkeää havaintoa. Usean median kampanjat toimivat paremmin kuin yhteen mediaan keskittyvät, vaikka huomiota kertyisi yhtä paljon. Myös järjestyksellä on väliä: paras tulos syntyi, kun kampanja alkoi televisiossa ja jatkui digissä. Televisiomainonta painaa viestin mieleen, ja digitaaliset mediat muistuttavat siitä juuri oikealla hetkellä.
Mediasuunnittelussa ei siis riitä pelkkä näyttöjen tai toistojen laskeminen, vaan kampanja pitäisi suunnitella kertyvän huomion mukaan.
Laatu on tärkeämpää kuin määrä
Nielsenin Roberto Ruiz ja huomiomittaukseen erikoistuneen Adelaiden Ben Lowe näyttivät, miten huomiodataa käytetään jo mediaostoissa. Nielsen ja Adelaide ovat tehneet yhteistyötä viime vuodesta lähtien. Nielsen yhdistää tavoittavuusdataansa Adelaiden AU-mittarin, joka arvioi mainospaikan kykyä herättää huomiota ja ennustaa kampanjan tuloksia. Näin mainostaja näkee tavoittavuuden ja huomion rinnakkain.
Adelaiden mukaan AU-mittari kattaa 19 mediakanavaa. Se pisteyttää jokaisen mainospaikan asteikolla 0–100 yli sadan signaalin perusteella. Mukana ovat esimerkiksi mainoksen formaatti, koko ja ajankohta, digitaalisessa mediassa myös se, kuinka monta muuta mainosta samalla sivulla on. Mallia on opetettu toteutuneilla kampanjatuloksilla.
Mainostaja tai mediatoimisto voi AU-pisteiden avulla päättää jo kesken kampanjan, minkä julkaisijoiden osuutta ostoista kasvatetaan, mitä testataan ja mistä luovutaan. Tavoitteena ei ole ostaa mahdollisimman paljon mainosnäyttöjä, vaan niitä, jotka vaikuttavat mainostajalle tärkeisiin tuloksiin.
Paneelikeskustelu: yksi mittari, monta nimeä
Konferenssin huomiopaneelissa keskustelivat TVisionin, Nielsenin, Adelaiden ja Lumenin edustajat, ja itse toimin paneelin moderaattorina. Pohdimme erityisesti sitä, miten palveluntarjoajien termit ja mittarit eroavat toisistaan. Yksi puhuu huomiosekunneista, toinen laatupisteistä ja kolmas huomioidusta tavoittavuudesta (attentive reach). Kaikki mittaavat huomiota, mutta eri tavoin ja eri nimillä.
Eroista huolimatta yhdestä asiasta olimme kaikki samaa mieltä: huomiolla on merkitystä, ja se on siirtymässä kokeiluista suunnittelun mittariksi ja ostamisen työkaluksi.
Termien kirjo hämmentää markkinoijaa, mutta moni alan kansallinen järjestö tekee työtä asian selkeyttämiseksi. Hyvä esimerkki on yhdysvaltalaisen CIMM:n (Coalition for Innovative Media Measurement) Attention Measurement Playbook for Marketers, joka kokoaa tuoreimman tutkimustiedon ja neuvoo markkinoijaa huomiomittauksen käytössä. Suomessa IAB Finlandin Attention-työryhmä on julkaissut Attention-mittaamisen ohjeistuksen 2026. Se kertoo huomiomittauksen keskeiset periaatteet, eri medioiden mittaustavat ja sen, miten tietoa voi hyödyntää kampanjasuunnittelussa.
Jotta huomiosta voi tulla valuutta, tarvitaan yhteiset määritelmät, läpinäkyvät menetelmät ja riippumaton todentaminen.

Kuva: Vito Poma Photo
Yhteismitallisuus: Eurooppa etenee, mutta epätasaisesti
Globaalit video- ja somealustat raportoivat suuria tavoittavuuslukuja, mutta kertovat harvoin, mistä luvut koostuvat. The Business of TV:n Jen Topping muistutti, että alustat ovat jopa vastustaneet sitä, että kolmannen osapuolen toimijat mittaisivat itsenäisesti niiden kanavia. Ilman yhteismitallisuutta jokainen media voittaa omassa mittaristossaan, eikä mainostaja pysty puolueettomasti vertaamaan medioita keskenään.
CIMM ja WFA: kuinka pitkällä Eurooppa on?
Konferenssin viimeisen iltapäivän tärkeimmän puheenvuoron pitivät CIMM:n Jon Watts ja maailman mainostajajärjestö WFA:n Matt Green. He esittelivät laajan selvityksen siitä, kuinka pitkällä Euroopan maat ovat mediarajat ylittävässä mittauksessa (cross-media measurement) ja voisiko kattava mittaus toteutua vuoteen 2030 mennessä. Selvityksen aineisto oli kerätty lokakuun 2026 loppuun mennessä, ja Suomesta siihen osallistuivat Media Metrics Finland (MMF) ja Screenforce Finland.
Yhteismitallinen kehitys jaettiin selvityksessä kolmeen eri tasoon:
- Taso 1: lineaarinen tv ja tv-yhtiöiden omat videopalvelut.
- Taso 2: online-video, sosiaalinen media ja display-mainonta.
- Taso 3: laajempi integraatio, jossa samaan mittaukseen tuodaan myös muut kanavat ja käyttötavat.
Selvityksen johtopäätös oli kaksijakoinen. Eurooppa ei tällä hetkellä ole saavuttamassa kattavaa ja riippumattomasti todennettavaa mittausta vuoteen 2030 mennessä, mutta edistystä on tapahtunut. Pisimmällä ollaan tasolla 1, sillä monessa maassa tv:n ja tv-yhtiöiden videon yhteismitallinen perusta on jo olemassa. Tasolla 2 maiden väliset erot ovat suuria, ja kauimpana tavoitteesta on laajin eli taso 3.
Maat etenevät eri reittejä kohti yhteismitallisuutta. Ne yhdistelevät katsojapaneeleja, mediatoimijoiden toimittamaa dataa ja mallinnusta eri tavoin. Valittu yhdistelmä vaikuttaa siihen, mitä mittaus kattaa, kuinka tarkka se on ja mihin sitä voi käyttää. Yksi asia oli kuitenkin yhteistä kaikille: paneelit ovat edelleen mittauksen perusta. Myös alustojen osallistuminen ja riippumaton tarkastus ovat ratkaisevia.
Kuusi kysymystä markkinoiden ratkaistavaksi
Wattsin ja Greenin mukaan yhteismitallisuuden onnistuminen ei ole ensisijaisesti kiinni teknologiasta, vaan siitä, kuka sitoutuu yhteisiin pelisääntöihin. Aitoa yhteismitallisuutta tavoittelevan markkinan on heidän mukaansa löydettävä vastaus kuuteen kysymykseen:
- Kuka käyttää mediarajat ylittävää mittausta, ja kuka sen maksaa?
- Millä ehdoilla eri mediat ja alustat voivat osallistua?
- Kenellä on valta asettaa vaatimukset ja päättää hallintomallista?
- Onko mittaukselle jatkuvaa rahoitusta, vai rakennetaanko se kertaluonteisena hankkeena?
- Voidaanko tarvittava data yhdistää ja todentaa riippumattomasti?
- Tukevatko lainsäädäntö ja sääntely osallistumista mittaukseen?
Erityisen painava oli WFA:n viesti mainostajille: mediarajat ylittävää mittausta ei synny, elleivät mainostajat sitoudu sekä käyttämään että rahoittamaan sitä. Jos mainostajat vaativat yhteismitallisuutta, mutta ostavat mediaa edelleen alustojen omien lukujen perusteella, ei mikään muutu.
Pyörää ei kannata keksiä joka maassa uudelleen
CIMM:n ja WFA:n selvitys tarjosi myös käytännöllisiä suosituksia, miten mediarajat ylittävää mittausta kannattaa rakentaa. Jos jossakin maassa on jo onnistuttu yhdistämään katseludata kansalliseen mittaukseen, kannattaa samaa ratkaisua hyödyntää muuallakin. Alustojen katseludatan mittausratkaisuja voi myös auditoida yhdessä, jolloin jokaisen maan ei tarvitse tarkastaa niitä erikseen. Ennen kuin mittausta aletaan rakentaa, kannattaa kunkin maan sopia selkeästi, mitä se kattaa, ja saada mainostajat sitoutumaan siihen.
Myös paneelissa oltiin mediarajat ylittävästä mittauksesta samoilla linjoilla. Kaikille maille yhtenäinen menetelmä ei ole realistinen tavoite, vaan tarvitaan yhteiset periaatteet, vertailukelpoiset tulokset ja todennettavat prosessit. Vaikka yhteiset standardit vähentävät kustannuksia, voivat liian jäykät säännöt jarruttaa uusien mittaustapojen kehittämistä.
Euroopassa sääntely tukee yhteismitallisuutta
Yhteismitallisuutta tukee nyt myös EU-sääntely. Elokuusta 2025 sovellettu EU:n mediavapausasetus (European Media Freedom Act, EMFA) asettaa ensimmäistä kertaa EU-tason vaatimukset yleisömittaukselle. Sen 24 artiklan mukaan mittauksen on oltava muun muassa läpinäkyvää, puolueetonta, vertailukelpoista ja todennettavaa, ja vaatimukset koskevat myös alustojen omia mittausjärjestelmiä. Italian viestintäviranomainen AGCOM soveltaa artiklaa jo käytännössä. Alustojen omien mittausratkaisujen on tuotettava samat tulokset kuin standardoitu mittaus, ja alustojen on oltava mukana toimialan yhteisessä hallinnossa samoilla ehdoilla kuin muutkin.
Saksassa on jo nähty, että alustojen mittaaminen samoilla säännöillä onnistuu. Siellä Amazonin Prime Videota mitataan samalla standardilla kuin paikallisia tv-yhtiöitä, ja mittaus on sertifioitu ja riippumattomasti auditoitu. Amazonin periaate oli yksinkertainen: ei uusia mittareita, vaan samat mittauksen säännöt kuin kaikilla muillakin.
Viime vuoden konferenssissa MMF:n toimitusjohtaja Riina Aho esitteli lavalla Spot On -mittauksen, joka on edelleen kansainvälisesti edelläkävijä ja yksi harvoista yhteismitallisista Total TV- ja videomittauksista. Tänä vuonna Aho nosti luottamuksen omassa konferenssikoosteessaan ASI 2026:n punaiseksi langaksi. Hänen mukaansa dataa syntyy enemmän kuin koskaan, mutta suurempi datamäärä ei sellaisenaan tarkoita parempaa mittausta. Kauppavaluutta säilyy uskottavana vain, kun se perustuu edustavaan otokseen oikeista ihmisistä, läpinäkyviin ja todennettaviin menetelmiin, riippumattomaan auditointiin ja toimialan yhteiseen hallintoon. Teknologia on jo pääosin olemassa, joten pullonkaulat ovat muualla: hallintomalleissa, alustojen osallistumisessa ja rahoituksessa.
Mittauksen luotettavuus ei ole vain tekninen kysymys, sillä se ratkaisee, mihin mainosrahat ohjautuvat. Lue lisää MMF:n artikkelista Luottamus nousi ASI 2026:n punaiseksi langaksi.
Suoratoisto muuttuu tv:ksi ja tarvitsee samat pelisäännöt
Ampere Analysisin Guy Bisson näytti, mihin suuntaan tv- ja videomarkkina on menossa. Kilpailu käydään nyt ison ruudun katsojista. Tv-yhtiöt tuovat kanaviaan YouTubeen, Netflixiin ja Amazonin Prime Videoon, kun taas suoratoistopalvelut laajentavat tarjontaansa lyhytvideoihin, live-urheiluun ja tosi-tv:hen.
Mainonta vauhdittaa muutosta:
- Tänä vuonna länsimaissa yli puolet globaalien suoratoistopalveluiden asiakkaista näkee mainoksia.
- Amperen ennusteen mukaan palvelut tienaavat vuoteen 2029 mennessä mainoksia sisältävistä tilauksista enemmän kuin mainoksettomista.
- Euroopassa sekä suoratoiston että sosiaalisen median kasvu nojaa nyt mainontaan.
- Netflixin mainosminuutit tunnissa ovat Yhdysvalloissa tänä vuonna kaksinkertaistuneet tammikuun 1,46 minuutista syyskuun 2,95 minuuttiin. Amperen mallin mukaan mainoksia pitäisi olla noin seitsemän minuuttia tunnissa, jotta mainoksellinen tilaus tuottaisi vuoteen 2030 mennessä yhtä paljon kuin mainokseton premium-tilaus.
- Tosi-tv:n katsojat näkevät jopa 24 % enemmän mainosminuutteja tunnissa kuin fiktion katsojat.

Suoratoistopalvelut ovat siis muuttumassa mainosrahoitteiseksi televisioksi. Samalla niiden on kyettävä vastaamaan kysymykseen, voiko mainostaja luottaa niiden ilmoittamiin lukuihin. Kun samoista mainoseuroista kilpailee yhä useampi toimija, on pelisääntöjen oltava kaikille samat: yhteismitallinen mittaus, läpinäkyvä data ja riippumaton auditointi.
Läpinäkyvyys on kaupallisen tv:n kilpailuetu
Venetsiasta jäi kotiin vietäväksi selvä viesti. Suomessa kaupallisella tv:llä on jo se, mitä moni alusta vasta tavoittelee: läpinäkyvä, toimialan yhdessä hallinnoima ja auditoitu mittaus. Hallinnollisen rasitteen sijaan yhteinen mittaus on kilpailuetu. Mainostaja voi luottaa siihen, että katsojaluvut pitävät paikkansa.
Mainoskontaktin arvon kannalta huomio ja yhteismitallisuus liittyvät toisiinsa. Huomio kertoo, mikä kontakti on oikeasti tavoittanut katsojan. Yhteismitallisuus taas varmistaa, että kontakteja voidaan verrata eri medioiden välillä. Kumpikaan ei toimi ilman luottamusta, joka syntyy vain läpinäkyvästä datasta. Kun kuluttajat alkavat kysyä ostosuosituksia tekoälyavustajilta, nousee esiin hakutulosten kymmenen vaihtoehdon sijaan ehkä vain kolme brändiä. Silloin brändin tunnettuus ja luottamus painavat entistäkin enemmän, ja niiden rakentamisessa televisio on vahvimmillaan.
